keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Eurooppalaisuudesta




Valmistelin tulevaa muuttoa äsken kittaamalla ja maalaamalla seinän, johon olin alkusyksystä tehnyt skraadeja. Tämän (onnistuneen!) amistelun kunniaksi voisin kerrankin herkistellä ja kirjoitella diipimpää settiä kuin yleensä.

Kun kävin fuksivuonna suullista espanjan kurssia (huomaatteko, en valehdellut kun sanoin valitsevani kurssini kuin mikäkin 5-vuotias), Kuubasta kotoisin oleva opettajamme kysyi, pidämmekö itseämme eurooppalaisina. Kun kukaan ei oikein osannut vastata kysymykseen, hän tarkensi, saatammeko vastata vaikka Aasiassa matkaillessamme olevamme Euroopasta, sen sijaan että puhuisimme Suomesta. Kuten voitte arvata, ajatus tuntui kaikista aika vieraalta, mikä yllätti opettajan. Euroopassa tämä kansallisaate-juttu on vahva unionin yhdentymisestä huolimatta.






Täällä Pariisissa muiden erasmusten kanssa olen huomannut, että eurooppalaisuus on kuitenkin ihan oikea juttu. Luulen tosin, että se syntyi oikeasti vasta eurokriisissä. Yhteistä rahayksikköä, hymniä ja lippua pidetään tekijöinä, jotka lisäävät kansan yhteisyyden tunnetta, mutta mä en jotenkin näe niiden vaikutusta. Vähän amerikkalaisesti mä uskon tarinoihin. Niistä yhdysvaltalaisten käsitys Amerikastakin koostuu - legendoihin villistä lännestä, näkemykseen amerikkalaisesta unelmasta. Oikeasti amerikkalaisilla on paljon vähemmän yhteistä kuin eurooppalaisilla, mutta silti ne kokevat olevansa yhtä kansaa. Lippu on vain pala kangasta jos siihen ei liity tunnetta, eikä tunne synny pelkästään tähtilippua tuijottamalla, oli siinä sitten punaisia raitoja tai ei.

Eurokriisi on, paitsi nälkää etelässä ja marmatusta pohjoisessa, myös tarina. Tarinaan liittyy hahmot, jotka ovat tietysti eri jäsenvaltioita - laiskanpulskea kreikkalainen, ahkera mutta vaativa saksalainen, ovia paiskova englantilainen. (Nämä hahmot oikeasti elävät meidän vitseissä, uskokaa pois, saksalaiset ja espanjalaiset eivät todellakaan unohda, mistä ovat.) Nyt kun vielä päästään onnelliseen loppuun ja siihen, miten tuskasta selvittiin, Euroopan versio villistä lännestä on valmis. Sitten vain hyökätään yhdessä auringonlaskuun.










No joo. Toinen asia, joka on aika paljon kirkastunut täällä ollessa, on juuri eurokriisi. Sitä on aika helppo valaista esimerkillä: Olimme "läksiäiskaljalla" viime viikolla ja puhuimme siitä, mitä kukin haluaa tehdä isona. Espanjalainen ja marokkolais-italialainen poika julistivat melkein yhteen ääneen, että he haluavat tulla rikkaiksi. Vasta, kun toinen suomalainen tyttö totesi itse kyllä haluavansa stabiilin toimeentulon ja perushyvän palkan muttei rikkauksia, pojat tarkensivat, että niin siis kyllä sellainen 2 100 - 2 300 euroa hyvin riittäisi. Olin niin hämmentynyt, etten tiennyt mitä sanoa. Tiesin kyllä, että esimerkiksi Suomen mäkkärissä tienaa kolme kertaa sen mitä Espanjan mäkkärissä, mutta jotenkin ero kirkastui tällä "rikkaana tienaisin 2 100 euroa kuussa" -toteamuksella.

Että on tässä vielä tekemistä ennen sitä yhteistä auringonlaskua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti