maanantai 30. syyskuuta 2013

Otoksia

Minun ottamiani kuvia ei voi hyvällä tahdollakaan kuvata mestarilliksi, mutta räpsin mielelläni. Alla koottuja otoksia ensimmäiseltä Ranskan-kuukaudelta!



 

 





sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ja kuinkas sitten kävikään

Actionintäyteinen viikonloppu. Täytyy tosin todeta, että tällä kertaa actioniä esiintyi pikemminkin Mr Beanin hengessä kuin Arnold Schwarzeneggerin tai Lindsay Lohanin. Nimittäin, edellisten 48 tunnin aikana yksi jos toinenkin suunnitelma on käyttäytynyt kuin kasvoille läimäisty kermakakku. Eli siis toisaalta harmittaa, että naama on kermassa, toisaalta kermavaahdon nuoleminen naamasta on ihan hauskaa.

Lauantai-iltana lähdimme innoissamme sillanalusbileisiin, joista selitin myös eilisessä postauksessa. Paikka tosiaan oli pähee:

(Île des Cygnes ("joutsenten saari", blog.huom.), joka on pieni maapläntti keskellä Seineä.)


Juhla kuitenkin floppasi ennen alkuaan, kun virkaintoiset konstaapelit ilmoittivat, ettei täällä sitten soiteta musiikkia, saati käytetä puhelimen taskulamppua kirkkaampia valonlähteitä. Järjestäjät yrittivät siirtää juhlakansaa Stalingradiin (joo, Pariisissa on oikeesti sen niminen paikka), mutta me todettiin, että kaupungin toiselle laidalle liikkuminen mahdollisten bileiden perässä on tarpeettoman työlästä. Sitä paitsi, Stalingrad on huhupuheiden mukaan nimensä veroinen mesta - ei siis mikään viehättävä nurkka, jossa olisi kuvattu Amelieta. Viihdyimme kuitenkin alkuperäisessä bilepaikassa hyvin ilman valoja ja musiikkia, ja lähdimme yöbussilla vasta viimeisen metron jo mentyä.

 Aamulla keksittiin lähteä brunssille Cité de la mode et du designiin, joka on jäätävän isoon varastotilaan tehty näyttely- ja ravintolatila (ks. lauantain hesarin juttu menovinkeistä Pariisiin). Rakennus ei ole ollenkaan pariisilaishenkinen, mutta kuitenkin hyvin omanlaisensa. Tila oli aika avoin, voin kuvitella sen olevan kesähelteellä mainio ajanviettopaikka.






Mutta, kuinka ollakaan - emme löytäneet Citéstä nettisivuilla mainittua brunssia. En oikein tiedä, olisiko siellä jossain sellainen ollut, vai olivatko sivujen tiedot vanhentuneet. Aikamme vaelleltuamme totesimme tappion ja kävelimme muualle kahvilaan syömään suppeampaa aamupalaa (minun tapauksessani aika taivaallista quiche lorrainea, joka on siis tietynlainen kinkkupiiras).

Kuten todettu, loppu hyvin, kaikki hyvin - kermavaahto on melkein yhtä hyvää lautaselta kuin naamalta. Nyt enää pitää selittää läsnäolopakollisen pienryhmätunnin opettajalle, miksi menin ostamaan junaliput Lontooseen juuri sille lauantaille, kun tunti pidetään poikkeusaikaan. Hups!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Huonojen kuvien ilta

Lauantai-iltapäivä. Heräsin tänään auringonpaisteeseen :) Täällä on edelleen loppukesäisen lämmin ilma. Kun kävelin eilen kotiin yöllä, jouduin ottamaan takin pois kesken matkan, kun hiki alkui valua otsalla.

Vietimme perjantai-ilta eilen aika isolla porukalla pienessä baarissa yliopiston lähellä. Suunnitelma alkoi siitä, että tuskailimme muiden suomalaisten kanssa, että ollaan tutustuttu vain muutamaan tyyppiin. En tiedä, johtuuko tunne pikemminkin epärealistisista odotuksista (ai miks ei voi saada 50+ uutta kaveria ekalla viikolla?) vai todellisuudesta - jotenkin veikkaan ensiksi mainittua. Päätimme, että asialle täytyy tehdä jotain, ja pyysimme about kaikki koskaan näkemämme tyypit hengailemaan.



























Lopulta meitä olikin aika paljon, hihii. Itse baari oli tosi symppis - silleen romanttisesti vähän rähjäinen, mutta kiva henkilökunta ja hyvä meininki. (Ja ehkä epäilyttävin vessa, jossa olen ikinä käynyt. Siellä lillui vettä betonilattialla.) Lisäksi baarin nimi on Piano Vache, mikä on omiaan lisäämään loistavuutta.

Illan päätteeksi käytiin nappaamassa hampparit McDo'sta. Njams.


























Täksi illaksi ollaan suunniteltu menevämme korttelijuhliin, jotka järjestetään île aux Cygnes'llä sillan alla. Kieltämättä näin nopeasti kuvailtuna tapahtuma kuulostaa ihan kodittomien pirijuhlilta (eli niiden on oltava sairaan hyvät bibikset). Facebookin mukaan paikalla on paitsi viisi eri dj'tä, myös diskovalot, mikä on paikan huomioiden varmaan aika mageeta. Laitan kameran lataukseen - ehkä saan tältä illalta räpsittyä otoksia, joita kehtaa kutsua kuviksi...

perjantai 27. syyskuuta 2013

Jos peiton alle voisin jäädä nukkumaan

(Kuvan kirjat ovat rekvis... eikun tietysti lempiopuksiani. Virtahepo puolestaan on serkulta saatu pyyhekumi, joka piristää päivää ihan vain olemalla silmiäkivistävän pinkki.)


Yliopiston kurssit ovat nyt rullanneet kolmisen viikkoa, joten salit alkavat löytyä vähemmällä etsimisellä ja opettajien puheet kuulostaa enemmän ihmisen kieleltä. Kuten aikaisemmin mainittu, viikko-ohjelmaani kuuluu kansainvälistä yksityisoikeutta, EU-kilpailuoikeutta, meri- ja kuljetusoikeutta, immateriaalioikeutta ja business law'ta (joka ei tosin ole alkanut, koska opettajaa ei ole vielä löytynyt).

Lukujärjestykseeni kuuluu jokaisesta kurssista kolme tuntia luento-opetusta viikossa, joko kolmen tunnin tai puolentoista tunnin pätkissä. Tämän lisäksi minulla on kaksi pienryhmäkurssia, joita on kumpaakin 1,5 tuntia viikossa.

Keski-Euroopassa oikeustieteen opiskelu on tietyssä mielessä aika samanlaista kuin Suomessa. Tietysti täällä opiskelijoilla on vähemmän valinnaisuutta, mikä on ainoastaan hyvä asia - itse olen suunnitellut kurssini kuin mikäkin 5-vuotias (kaikki notaarivaiheen kivat kurssit on suoritettu ensimmäisten kahden vuoden aikana, ja jäljellä on enää ympäristö- ja hallinto-oikeutta). Opetuksellisesti suurin eroavuus ovat pienryhmäkurssit, "TD":t (travaux dirigés), joita valitaan kahden aineen tueksi lukukaudessa. Itse otin TD:n EU-kilpailuoikeudesta ja kansainvälisestä yksityisoikeudesta.

TD:n tarkoitus on tukea aineen luento-opetusta. Kutakin tuntia varten täytyy tutustua annettuun materiaaliin ja tehdä tehtäviä. Tehtäviä ei onneksi kerätä, mutta koska tunnillä täytyy olla aktiivinen, tehtävät on varmaan oikeasti pakko tehdä.  Kansainvälisen yksityisoikeuden pienryhmäkurssin opettaja esimerkiksi varoitti olevansa normaalisti ihan mukava, mutta ryhtyvänsä välittömästi hankalaksi, jos emme tee yhteistyötä.

Lisäksi opettaja mainitsi, että meidän yliopistossamme maisterintutkinnon aloittavista vain 20 % pääsee läpi, ja muut siivilöityvät "muihin yliopistoihin" (lainausmerkit pyrkivät tässä ilmaisemaan äänensävyä, joka muistutti tapaa, jolla pariisilaiset puhuvat provinssista. Provinssilla tarkoitetaan muuta Ranskaa kuin Pariisia).

Oikeastaan haluaisin, että Helsingissä olisi TD:n tyyppisiä pienryhmätunteja enemmän (tai ylipäänsä), mutta täällä vaihdossa voisin kyllä keskittyä sosialisoimaan muidenkin ranskankielisten kuin kirjojen parissa. Toisaalta luulen, että TD:n työtaakka vähän hellittää, kun ranskan lukemisesta tulee enemmän rutiinia, eikä tavaamiseen kulu yhtä paljon aikaa. Tai sitten ostan vain mustan juomapullon ja täytän sen viinillä veden sijaan.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ne pienet erot

Koin Ranskaan tullessani vain aika pienen kulttuurishokin. Uuteen maahan muuttamisen jännyys ei synny erilaisista tavoista ja käytänteistä, vaan pikemminkin yleisestä infrastruktuuri-stressistä (kääk, metron kuukausilippu, kääk, pankkitili, kääk, missä on ruokakauppa, kääk kääk kääk). Nyt kun lähi-Carrefour on löytynyt, on todettava, että jotkin asiat täällä ovat vaan niin erilaisia kuin koto-Suomessa:


1. Järjestelyt

Aikaisemmin kuvittelin, että Helsingin yliopisto opintoneuvojineen ja suurinpiirtein joulukuussa ilmestyvine opinto-oppaineen on kehnosti järjestetty organisaatio. Täällä Ranskassa olen kuitenkin oppinut, että tosiasiassa alma materimme koneisto suorastaan kehrää - kurssit alkavat, koska professorit eivät ole jääneet eläkkeelle, kurssille osaa mennä oikeaan aikaan, koska aikataulut ovat netissä, ja kurssit saa kirjattua suoritusotteelle, koska kursseille ilmoittautumisesta ei anneta ristiriitaisia ohjeita.


2. Sää

Joko yöpakkaset Suomessa alkoivat? Pariisissa voi edelleen lähteä ulos ilman takkia (itse asiassa syytäkin on, sillä muuten yli +20 asteen lämpöön tikahtuu).

(Viereinen kuva on Printempsin kattoterassikahvila Déli-Cieux'sta - ihan huikeen siisti mesta, sieltä näkyy koko Pariisi.) 


3. Poliittinen korrektius

Ranskassa harrastetaan puoluepoliittista sitoutumattomuutta aika paljon vähemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi orientaatioviikon ranskan-tunnilla opettaja totesi sosiaalipolitiikasta puhuessaan, että Marine Le Pen on "hirviömäinen". Yleisesti ottaen poliittinen keskustelu on aika värikästä - tässä ihan muutama vuosi sitten eräs kristillisdemokraattien ranskalaisen sisarpuolueen edustaja ilmaisi, että homoseksuaalit tulisi polttaa roviolla. Päivi R. on siis aika chilli tapaus. 


4. Carrefour ≠ Alepa

MISSÄ ON DOMPPA?!


tiistai 24. syyskuuta 2013

Sisarblogit

Ajattelen, että mun blogilla on kaksi sisarblogia - La Blonde Finlandaise ja Cloudbusted.

La Blonde Finlandaise on toisen Pariisissa olevan suomalaisvaihtari M:n blogi. On aika hauskaa, miten joskus meillä saattaa olla postaus ihan samoista aiheista, jos ollaan hengattu yhdessä joku päivä. Yleisesti ottaen blogi on kuitenkin aika eri tyylinen, eli seikoittumisvaaraa ei kyllä ole. On ollut hauskaa tutustua M:n paremmin täällä Pariisissa, en usko, että Helsingissä oltaisiin samalla tavalla tultu kavereiksi.

Toinen blogi, Cloudbusted, on Parisifyn sisarblogi kirjaimellisemmassa mielessä, kun sitä pitää pikkusiskoni. Maria asuu nyt toista vuotta Pietarissa, missä hän opiskelee vakituisesti oikeustiedettä. Maria aloitti blogin jo Helsingissä asuessaan, alun perin aika puhdasverisenä muotiblogina. Nyt Marian blogissa on kaikkea kirpparilöydöistä ja Pietari-vinkkeihin (löytyy oikeassa alakulmassa olevasta linkistä, jossa on verikirkon kuva).

Minä ja Maria Pietarissa:



Siisteimmät metroasemat vol 1

Matkustan Pariisissa melkein aina metrolla. Bussikin on kelpo väline täällä pysäkkinäyttöjen ansiosta, mutta metro on nopeudessaan voittamaton.

Täkäläisillä metroasemilla on "omat juttunsa". Suurin osa metroasemista on aika tylsiä, mutta muutamilla on kasveja tai erilaisia taideteoksia seinillä tai katossa.

Omat suosikkini niistä, jotka olen tähän mennessä nähnyt, ovat Madeleine, Cluny - La Sorbonne ja Assemblée Nationale.

Madeleine:



Assemblée Nationale: 


























Cluny - La Sorbonne:

(hihi, ainakin on selvää, mistä uusi yläkuvake on tullut!)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Viikonloppu

Tuntuu hullulta, miten paljon vapaa-aikaa täällä on. Enkä nyt tarkoita vapaa-ajalla muuta aikaa kuin koulua ja töitä, vaan ohjelmoimatonta aikaa. Kotona oon tottunut juoksemaan ties missä partioon liittyvissä kokouksissa ja retkillä 12 tuntia päivässä - myös viikonloppuisin. Tuntuu hullulta, että viikonlopuksi voi suunnitella ihan mitä vain, mihin aikaan vain.

Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon Pariisin ulkopuolella. Hiukan kaupungin ulkopuolella on nimittäin kaupunginosa La Défense, joka on ilmeisesti Euroopan isoin ja vanhin ja suurin ja kaunein liikekaupunginosa. Se eroaa muun Pariisin habituksesta suuresti, ja muistuttaa ei-eurooppalaisia suurkaupunkeja pilvenpiirtäjineen.

Perjantaina Défensella järjestettiin valomusiikkispektaakkeli, jonka simuloi alkuräjähdystä ja universumin syntyä (jep, ranskalaisittain aika vaatimatonta). Mestassa on Riemukaaren tapainen kaari, johon valot heijastettiin. Show'n kuului myös ilotulitusta ja musiikkia. Löysin youtubesta aika hyvän videon.




Lauantai-aamuna heräsin siihen, kun concierge ("talonmies") koputti oveen antaakseen mulle paksun kirjeen. Kirjeessä oli äidin lähettämiä kaneliässiä! (<3) mums mums, terveellinen aamupala.

Saatuani itseni ylös futonilta kävimme ensimmäistä kertaa museossa. Täällä osa museoista on ilmaisia alle 26-vuotiaille eurooppalaisille, mikä tuntuu uskomattomalta. Valitsimme Musée d'Orsay:n, jonka valikoima on aika vaikuttava. Esimerkiksi Monet'n lummetaulut ovat Orsay'ssa, samoin monet Van Gogh'n tunnetuimmista teoksista. Jotenkin en vaan tajua, että tuollaiseen paikkaan pääsee ilmaiseksi.

Hauska yksityiskohta museosta - siinä missä Pietarissa museoiden jokaisessa huoneessa on vahti-babushka, joka silmä kovana tarkkailee jokaista liikettä ja toruu kun ottaa kuvia salamalla, Pariisin museot ovat täynnä kaljuja, treenattuja miesvartijoita mustissa puvuissaan. (Olisin halunnut ottaa kuvan, mutten todellakaan uskaltanut.)



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Perusinfrastruktuurin rakentaminen

Jauzaa! Tänään on kulunut jo melkein viikko edellisestä postauksesta. Kauheaa, että alle kuukauden päästä blogin aloittamisesta joudun jo pyytelemään anteeksi verkkaista päivitystahtia. Lupaan parantaa tapani.

Kuluneella viikolla olen käynyt luennoilla ja järjestellyt asioita (käynyt esimerkiksi kolme kertaa pankissa). Pankkikortin sain perjantaina, useiden kuumottelukäyntien jälkeen. Suomessa kuvittelin, etten oikeastaan edes tarvitsisi mitään ranskalaista pankkitiliä. Tämä käsitys osoittautui nopeasti vääräksi, täällä ei SEPA-alueista ole kuultukaan. Moniin arkipäivän juttuihin, esim. kuntosaliin, tarvitsee ranskalaisen pankkitilin, ellei halua maksaa itseään kipeäksi. Jostain syystä kaiken maksaminen etukäteen könttänä on järjestään kalliimpaa kuin kuukausitilaus, jonka lopettaa lyhyeen.

Olen kuitenkin nyt BNP Paribaksen onnellinen (krhm) uusi asiakas, joten kaikki lopulta järjestyi.

Kuten sanottu, olen käynyt tällä viikolla aika paljon myös luennoilla. Ainut kurssi, jolle en ole tällä viikolla osallistunut, on business law. Kurssin väliin jääminen ei myöskään johdu minusta, vaan yliopistosta - kurssin proffa on nimittäin jäänyt eläkkeelle, eikä ketään ole palkattu tilalle. Sain tietää tämän kurssin ensimmäisellä luennolla, meitä informoitiin tilanteesta 15 minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Hih hih. Kaikki kuitenkin järjestyy, tiedekunta pyrkii hoitamaan ensi viikoksi jonkun pitämään kurssin. Odotan innolla.

(Huomaatteko, kuinka olen palannut hakuna matata -moodiin?)

En ole tainnut aiemmin mainita, miten siistillä paikalla meidän yliopiston rakennukset sijaitsevat.  Meillä on tunteja yleisimmin latinalaiskortteileissa, Sorbonnessa tai Panthéonilla (en tarkoita tässä yhteydessä Panthéonilla tätä kirkkoa, vaan sitä vastapäätä olevaa yliopistorakennusta, jota sijaintinsa vuoksi kutsutaan Panthéoniksi).

Panthéon on erikoinen rakennus. Sen julkisivu näyttää tältä:



Mutta takaovi näyttää tältä:


























Ja lisäksi sisäpuolella lattialla saattaa olla muovimattoja tai muuta ulkokuoreen sopimatonta.

Sorbonne on sen sijaan tosi magee ulkoa kaikin puolin, ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Maanantai-ilta

Uu jee, eka luento takana! Nykyisen lukujärjestykseni maanantai on varsin oivallinen - ainoastaan yksi luento, ja sekin klo 18.30 - 20.00. En tiedä, pystyykö joku keskittymään useaan lauseeseen peräkkäin tuohon aikaan illalla. (Etenkään, jos nämä lauseet esitetään muulla kielellä kuin suomeksi).

Menimme luennolle vähän etuajassa, kun ajattelimme, että sali saattaa olla hankala löytää, ja halusimme varmistaa istumapaikat. Ihan hyvä, nyt onnistuimme nappaamaan paikat portailta - salissa oli nimittäin noin 100 ihmistä, joille ei riittänyt varsinaista istumapaikkaa. Tämä olisi naurattanut, ellei muistiinpanojen kirjoittaminen kone sylissä olisi niin hankalaa. Otin puhelimellani kuvan, vaikka tilanne ei siitä täysin välitykään:























(Huom. myös läppäreiden suuri määrä - neljällä viidestä oli kannettava messissä.)

Noin muuten luento ei ollut ihan niin masentava kuin ajattelin - luulen, että ymmärsin sen keskeiset kohdat. Vielä kun noudan kirjastosta osan oheislukemistosta, tässä tuskin on mitään ongelmaa. (En ikinä lukisi mitään ei-pakollista Suomessa, kun pakollistakin on riittämiin, mutta täällä se varmaan auttaa tosi paljon ymmärtämään hankalia kohtia ja kartuttamaan sanastoa. Esimerkiksi tänään ihmettelin, mikä ihmeen marchés armandieux, kun oikeasti termi oli marchés harmonieux.)

Maanantai-aamu

Hahaa, sain kuin sainkin lukujärjestykseni koottua. Aikataulujen metsästämisen, väärin ymmärrettyjen ohjeiden ja tuntien yhteensovittamisen jälkeen sain ihan oikeasti lukujärjestyksen palaset loksahtamaan kohdilleen. (Ilo saattaa olla lyhytaikaista; viikko-ohjelmaan lisätään nimittäin vielä kaksi pienryhmätuntia, joiden ajat ilmeisesti sovitaan osallistujien kesken. Kuinka kätevää, ei kun ootas...) Täytyy myöntää, ettei rennonletkeä asenteeni kantanut ihan loppuun asti tässä prosessissa, vaan stressihormonit ottivat ajoittain vallan.

Onneksi valinnat ovat takanapäin, ja syksyn ohjelmaani kuuluu täten EU-kilpailuoikeutta, kansainvälistä yksityisoikeutta, kansainvälistä rikosoikeutta, business-oikeutta(...), meri- ja kuljetusoikeutta (hähähä) ja immateriaalioikeutta.

Mutta, palatkaamme tässä kohdin menneisyyteen, eli kuluneeseen viikonloppuun. Perjantai-illan vaihtaribibikset olivat siis ihan kotini läheisessä baarissa. Tutustuin uusiin Erasmus-tyyppeihin, mutta enemmän hengailin meille muodostuvan ryhmän kanssa. Ryhmä on aika hauska, koska siihen kuuluu jengiä kaikkialta - pari espanjalaista (joita on tosi iso osa vaihtareista), marokkolais-italialainen, saksalainen, luxemburgilainen, brasilialainen ja nykyisin myös pari tunisialaista lääkäriopiskelijaa, jotka tekevät harjoitteluaan täällä.

Lauantaina kävimme suomalaisten vaihtareiden kanssa kaupungilla shoppailemassa. Toivoisin, ettei minulla olisi kotona niin kauheasti kenkiä, koska haluaisin ostaa täältä ainakin viisi paria. Yritän kaupassa hokea itselleni mummin opettamaa, varsin osuvaa sananlaskua: Huoleton on hevoseton mies.

Kaupoissa hengailun ohessa kävimme haukkaamassa dagen efteriin sopivaa sapuskaa:







perjantai 13. syyskuuta 2013

Orientaatioviikon perjantai

Huomenta! Maailma näyttää valoisalta noin 12 tunnin yöunien jäljiltä - nukahdin eilen klo 20:30 koneen ääreen, heräsin klo 23:30 laittamaan herätyskelloa ja pesemään hampaita.

Orientaatioviikko ei ehkä ollutkaan ihan niin pehmeä lasku kuin ajattelin. Koulu on alkanut joka päivä ysiltä ja loppunut neljän ja kuuden välillä. Aina kun olen tullut kotiin, olen maannut sohvalla kykenemättä vähäistä rankempiin aktiviteetteihin, eli toisin sanoen olen syönyt ja surffaillut netissä. (Tai no, tiistaina olin espanjalais-italialaisten vaihtareiden kanssa ulkona istumassa koulun jälkeen, mikä oli uroteko.)

Orientaatioviikko loppuu tänään tutoreiden järjestämiin bileisiin, eli ensi viikolla alkavat oikeat kurssit pienryhmäkursseja lukuunottamatta. Me ollaankin tällä viikolla metsästetty kurssien aikatauluja kaikin voimin, mikä ei ole ollut mitenkään helppoa. Osa aikatauluista on netissä laitosten sivuilla (joo, ne ovat yhtä hankalia kun Helsingin yliopiston nettisivut) ja osa on seinällä koulun "päärakennuksella" Panthéonin aukiolla. Hauska juttu, tosin - tämä päärakennus menee kiinni viideltä joka päivä, eikä meidän orientaatioviikon kurssit ole olleet siellä vaan 30 minuutin matkan päässä eteläisessä Pariisissa. Hiulihei. Pienryhmäkurssien aikataulut ovat päärakennuksella käynninkin jälkeen olleet hämärän peitossa, koska en löytänyt niitä ilmoitustauluilta.

Kuten ranskan opettajani totesi - il faut être zen ("täytyy olla zen").


maanantai 9. syyskuuta 2013

Takaisin kouluun!

Pienenä oli tapana vihata "takaisin kouluun" -mainoksia, jotka tuntuivat ilmestyvän heti juhannuksen jälkeen. Vähän isompana ymmärsin, että koulun alkaminen on sairaan hyvä juttu, koska se tarkoittaa, ettei tarvitse vähään aikaan käydä joka päivä töissä (tämä etenkin sinä kesänä, kun olin Hakaniemen torilla töissä - tai ainakin sen kesän alussa, kun en ollu vielä tottunut 6.30 aamuihin ja muistanut, mihin kohtaan laatikkoa 26 musta paistinlasta kuuluu).

Vaikka kesätyöt ovatkin nykyään siistimpiä, tänä vuonna koulun alkaminen oli taas hauskaa. Tänään oli eka päivä orientaatioviikkoa, eli meillä oli ekat tunnit ranskaa ja metodologiaa. Ranskan ryhmät on jaettu viime perjantaisen kokeen perusteella, joka oli minun osaltani mennyt odottamattoman hyvin. Olen siis toisessa hikariryhmässä. Niin hauskaa kuin olisi ollutkin olla ryhmässä suvereenisti paras, tällaisina aikoina on myös lohduttavaa tietää, että valtion 10 vuoden ajan tarjoamat ranskan tunnit ovat tuottaneet jotain tulosta.

Ranskan opettaja on ranskalaisella tavalla hauska. Tätä on mahdoton selittää, se on ihan oma tilannehuumorin lajinsa. Onneksi hän myös puhuu hyvin selkeästi, eli opetuksen seuraaminen on helppoa. On myös kivaa, että monet erasmus-opiskelijat ovat innoissaan ja osallistuvat tunneilla. Luulen, että ranskan tunnilta saattaa hyvinkin saada uusia kavereita, kun ryhmä on vain noin 20 hlön kokoinen.

Neljän tunnin ranskan jälkeen oli metodologiaa. Opettaja tuli 45 minuuttia myöhässä, minkä jälkeen hän kertoi vuolaasti, ettei hänelle ollut kerrottu aikataulua ja että hänen on mahdotonta ehtiä tunneille minään päivänä tällä viikolla. Olen yleensä hyvin ymmärtäväinen myöhästelyä kohtaan johtuen omasta taipumuksestani siihen, mutta kun luulimme tauon tuntien välissä olevan lyhyt, olimme vain juosseet McDo'sta hampparit, vaikka lopulta olisi ollut aikaa myös alkusalaateille, juustoille ja jälkiruoille. Tämä vähensi sympatiaani opettajaa kohtaan.

Iltapäiväksi olin ilmoittautunut vierailulle Ranskan senaattiin (parlamentin ylähuone). Tässä vaiheessa olimme kaikki siinä määrin väsyneitä ja nälkäisiä, että hihittelimme patsaille. Mutta miten voi olla, että kaikki rintakuvat miehistä nyt vaan näyttävät Leniniltä? Otin kuvan todisteeksi.




































Kuten kuvista voi havaita, Ranskan valtiollisissa rakennuksissa on vähän eri tyylistä kuin meillä koto-Suomessa. Mutta, huolimatta palatsin loisteesta, Ranskan senaatissa ei ole sähköistä ääntenlaskujärjestelmää. Ne äänestävät nostamalla kättä. Siis nostamalla kättä! Jos tulos on epäselvä, kukin kävelee salin eteen näyttämään lukijalle "jaa", "ei" tai "eos" -korttia, jossa on viivakoodi. Me Suomessa tosiaan ollaan eurooppalaisen teknologisen kehityksen aallonharjalla...




sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Laiska sunnuntai

En usko, että olen viettänyt näin laiskaa päivää moneen vuoteen. Aamulla heräsin klo 12 itsekseni, katselin Netflixiä (jonka sain toimimaan vpn-yhteydellä - Netflix ei vielä toimi Ranskassa), tein vähän ruokaa, katselin lisää Netflixiä ja surffailin ties mitä. Totesin esimerkiksi, että muutaman sadan metrin päässä on kaksi isohkoa kauppaa, jotka ovat halvempia kuin se Franprix, josta olen suurimman osan ruoasta roudannut. JA semi läheltä löytyy myös halpa mutta siisti kuntosali! Sinne tosin pystyy kirjautumaan vasta kun oma pankkitili toimii, mikä tapahtuu ehkä joskus ensi viikolla. Hohhoijjaa.

Tykkään mun sohvasängystä, jossa on hyvä makailla meritähtiasennossa:




































Oon katsonut varmaan viisi jaksoa How I Met Your Motheria.

Iltapäivästä lähdimme suomivaihtareiden kanssa Luxembourgin puistoon sunnuntaikävelylle, ettei home alkaisi kasvaa ihosta.





























































Hihii, palmuja! :)

Mua vähän jännittää, kun huomenna alkaa oikea koulu. Orientaatioviikko on onneks tosi hyvä juttu, vähän niin kuin pehmeä lasku. Toivon, että mun perjantainen ranskan koe, jonka perusteella ranskan tuntien ryhmät jaetaan, meni huonosti. Silloin pääsisin sellaiseen ryhmään, jossa kerrataan myös perusjutut. Oon pitänyt ihan liikaa taukoa ranskan opiskelusta, ja oon unohtanut palasia kaikkialta. Esimerkiksi perussanasto on ihan hukassa, mikä ihme on esimerkiksi "veitsi"? ("Couteau", tarkistin.) Lisäksi suhtaudun kielen opiskeluun ihan väärin, haluaisin oppia kaikki pikkusäännöt kunnolla ja puhua tosi tyylikkäästi, kun mun oikeasti pitäis vaan saada lisää sujuvuutta. Ehkä ensi viikolla maltan lakata googlaamasta juttuja kuten "minkä verbien kanssa ei käytetä le-artikkelia sanan "francais" kanssa".


Hoodzit

Aikaisemmassa postauksessa esittelin jo asuntoani sisältä. Syytä on ehkä kertoa myös alueesta, jolla pikkuinen luukkuni sijaitsee.

Kaupunginosan nimi on Montmartre, ja sillä on vähän samanlainen maine kuin Kalliolla. Kukkulan "pohjalla"on, krhm, kuuluisa Pigallen metroasema, seksikauppoja ja Moulin Rouge - siis oikeasti, mä asun noin 150 metrin päässä Moulin Rougesta. Korkeammalla kukkulalla on taas "taiteilija-aluetta", paljon pieniä kahviloita, baareja ja brasserieita. Asun onneksi vähän täällä korkeammalla, joten iltaisin ei ole yhtään pelottanut kävellä kotiin, kun baareissa istuu ulkona ihmisiä ja on vilinää sekä vilskettä.

Kukkulan laella on Sacré-Coeur, valkoinen kirkko, joka on suosittu turistikohde. Kuulen siis kotoisaa amerikanenglantia kävellessäni kotiin Abbessesin asemalta.

Alla kuvia Blanchen metroaseman vierestä, joka on siis melkein yhtä lähellä asuntoani kuin Abbesses:


























Asun taloni kuudennessa kerroksessa, eikä täällä ole hissiä. Ekana päivänä hikikarpalot kyllä virtasivat, kun kannoin lähemmäs 30 kiloa tavaroita tänne ylös kierreportaita. Allaoleva kuva rapusta ei lainkaan tee oikeutta rappukäytävälle. Puiset kierreportaat ovat kauhean söpöt, eivätkä lainkaan nuhjuiset. Hauskaa on myös, että talossa on concierge - eräänlainen talonmies. Talonmies esimerkiksi jakaa postin kunkin ovien alta, eikä täällä ole lainkaan postilaatikoita. Conciergella on oma huone pohjakerroksessa, jossa hän hengailee päivisin jos ei ole asioita hoidettavana. Vanhan koulukunnan talo siis!





lauantai 7. syyskuuta 2013

Lauantai-ilta

Uu jee! Elämä täällä alkaa asettua. Tänään hain Carrefourista siivousvälineitä muiden suomivaihtareiden kanssa (oon ihan innoissani mikrokuituhanskoista, joilla voi pyyhkiä pölyjä, mut ajattelin silti jättää kuvat niistä pois blogista), ja eilen oli ensimmäinen koulupäivä.

Eilisen opinanti koostui infotilaisuudesta ja kielikokeesta. Koulu alkaa varsinaisesti ensi viikon integraatiolla, johon kuuluu 2 opintopistettä "flöötä" (FLE = francais comme langue étrangère, eli siis ranskaa) ja 2 opintopistettä metodologiaa. Oikiksen luennut starttailevat vasta syyskuun puolivälissä, mikä on ihan hyvä, koska emme vielä tiedä eri kurssien aikatauluja. Opintosuunnitelmat me olemme jo tehneet ja vahvistaneet opintosuunnittelijan kanssa, missä ei ole mitään järkeä, kun ei voi tietää, mitkä kurssit menevät päällekäin ja mitkä eivät. Onneksi mun rennonletkeää mieltä eivät häiritse tällaiset pikkuseikat! Kyllä ne kurssit järjestyvät, ja kotona on ainakin siistiä kun mikrokuituhanskat on niin hauskat.

Mutta, palatkaamme taas lauantaihin. Seikkailtuamme Carrefourissa 2-3 tuntia (siis oikeasti) ja makoiltuamme hetken kotona, suuntasimme Champs-Élysées'lle tarkkailemaan lauantai-illan menoa.

Kuten kuvasta näkee, ranskalaiset osaavat aika hyvin valaista isoja juttuja:

























Champsilla oli huimasti väkeä. Joissain paikoissa Pariisissa ollessa saattaa unohtaa olevansa miljoonakaupungissa, mutta keskeisillä turistimestoilla ei kyllä.

Kun kerran Champsilla oltiin, haluttiin käydä hakemassa maracon-leivoksia Laduréelta. Ajattelin ensin ostavani vain pienen suklaalevyn, koska niiden hinnat pysyvät yksinumeroisina myös tuolla, mutten kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta.





































En siis todellakaan ostanut vain kahta leivosta, vaan kuvassa olevat macaronit olivat ainoat, jotka selviytyivät kotiin asti. Oho.

Illan päätteeksi kävimme yksillä ihan minun asuntoni lähistöllä sijainneessa tapas-mestassa (Tapas Nocturnes, 98 Rue de Martyrs), josta sai varsin kelpoa iltapalaa.