Kokeiden jälkeinen perjantai

Ne ovat vihdoin ohi, uu jeah. Kokeet nimittäin. Eilisen aamutentin jälkeen olen noin tunnin välein pysähtynyt fiilistelemään, miten mageeta on, ettei enää tarvitse ressata niin kovasti. Alea iacta est ja silleen (joo, Helsingin proffien tenttientarkastus-mentaliteetin kokeneena olen alkanut uskoa kaikkien opettajien vain heittävän noppaa arvostellessaan).

Juhlimme tyttöjen kanssa tätä suurta voittoa käymällä Montmartrella tapaksilla.

Tapas Nocturnesissa olin käynyt ennenkin, siellä on hyvä safka ja hauskat tarjoilijat. Ja oli kauhean nostalgista mennä Montmartrelta bussilla kotiin, kun en enää asukaan siellä. Teki melkein mieli mennä moikkaamaan entisen naapuriravintolani tarjoilijaa ja pahoitella, etten ole pitkään aikaan (krhm kuukauteen) käynyt syömässä sinisimpukoita.

Nostalgiaa aiheuttaa myös tieto siitä, että viikon päästä tähän aikaan olen jo palannut Suomeen. Vaikka toisaalta odotan kotiinpaluuta, näitä kavereita tulee kyllä ikävä.

Kämppä Pariisista

Yleisin kysymys, joka facebookin Pariisi-vaihtari-ryhmissä kiertää, on "miten ihmeessä täältä saa kämpän". Ei se helppoa olekaan. Toinen suomivaihtari on käsitellyt aihetta jo aikaisemmin täällä, ja haluaisin jatkaa samaa juttua vielä konkreettisemmalla tasolla.

1. Mitä kautta löydän asunnon?

Kannattaa kokeilla seuraavia sivustoja:
- http://www.appartager.com/ (välittää yksittäisiä huoneita)
- http://www.lacartedescolocs.fr/ (välittää yksittäisiä huoneita)
- http://www.locatme.fr/
- http://www.lodgis.com/ (kallis välittäjä, asunnot siistejä - käytin itse tätä, ja oon tosi tyytyväinen)
- http://www.parisattitude.com/ (kallis välittäjä, asunnot siistejä - kaveri käytti tätä, eikä ollut ongelmia)

Opiskelijoiden kannattaa kokeilla myös:
http://www.ciup.fr/ (Cité Universitairesta voi saada asunnon, vaikkei siellä Suomi-taloa olekaan)
http://www.crous-paris.fr/article.asp?idcat=AAD


2. Miten kalliiksi se tulee?

Yksittäisen huoneen voi saada 450-550 eurolla ihan varsinaisesta Pariisista (boulevard périphériquen sisäpuolelta). Yksiö maksaa 600-900 euroa, ja niitä osa niistä on tosi pienikokoisia. Kun Suomessa puhutaan pienestä yksiöstä, tarkoitetaan alle 30 neliöistä. Pariisissa "pieni" on alle 20. Opiskelija-asunnoista en ihan tiedä, minulta meni asuntoa hakiessa ihan ohi nuo kyseiset vaihtoehdot, joten en selvittänyt niitä.

Lisäksi kannattaa huomata, että sähkö on täällä kallista. Pienen yksiön sähkö maksaa noin 40-50 euroa kuussa, vaikka suuria, sähköä syöviä laitteita ei olisikaan.

3. Mitkä alueet ovat kivoja?

Liikkumisen kannalta Montorgueil (2. kaupunginosa) ja Le Marais (3-4. kaupunginosa) lienevät parhaat, koska ne ovat ihan keskellä. Ne ovat muutenkin aika kivoja, tosin siinä määrin turisteja, ettei isoja ruokakauppoja ole lähettyvilläkään.

Asuin syksyn Montmartrella (18. kaupunginosa), Abbessesin ja Blanchen metroasemien välissä. Paikka oli aivan mahtava, siellä oli paljon kivoja ravintoloita ja se kuhisi elämää iltaisin ja viikonloppuisin. (Silleen mukavalla tavalla.) Tykkään myös 5. kaupunginosasta, latinalaiskortteleista, vaikka se onkin vähän rauhallisempaa aluetta kuin Montmartre. (Lue: ei ketään missään, Rue Mouffetardia lukuunotamatta.) Tosi posh-alueet ovat erikseen, esimerkiksi tämä 16. kaupunginosa, jossa nyt majailen.

4. Mille alueelle en halua ainakaan muuttaa?

Pohjoisessa ja koillisessa on alueita, joille en välttämättä muuttaisi. Porte de Clignancourt, Barbès-Rochechouart, LaChapelle ja Stalingrad eivät ole kauhean kivoja, yleisemmin ilmeisesti 19. ja 20. kaupunginosa ovat vältettyjä.

5. Entä, jos en osaa ranskaa?

Ei voi väittää, etteikö kielitaidon puuttuminen vaikeuttaisi asioita. Onneksi kalliimmista monet vuokra-asuntoja välittävistä toimistoista palvelevat myös englanniksi, joten rahalla saa ja hevosella pääsee. Etenkin Lodgiksen kanssa toimiessa palvelu pelasi englanniksi tosi hyvin (olin siinä vaiheessa vähän ujo käyttämään ranskaa), ja sivut oli käännetty ainakin lähes virheettä.

Lyhyen aikaa Pariisissa voi kyllä asua ilman ranskan osaamista, mutta jos olet aikeissa muuttaa pidemmäksi aikaa, alkeiskurssille kannattaa ilmoittautua välittömästi - se vaan helpottaa elämää täällä.

Tenttiupdate

3/4 takana, elämä hymyilee. 

EU-kilpailuoikeus takana, huh. Kyseessä oli Sorbonne-tenttiurani ensimmäinen kirjallinen koe, ja tentti oli aika erilainen kuin vastaavat Helsingissä. Ensinnäkin kokeeseen sai ottaa mitä tahansa materiaalia, esimerkiksi oppikirjan. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että haa, eihän siihen tarvitse opiskella ollenkaan. Idea onkin, että tehtävä on niin laaja, ettei siihen voi vastata, jos joutuu etsimään tietoa papereistaan, korkeintaan yksityiskohtia voi kaivaa. Itse ainakin kirjoitin lähes taukoamatta koko kolmen tunnin ajan.

Menikö se sitten hyvin? No jaa, ei erityisen fantastisesti. En ehtinyt vastata kaikkeen, kolmen pisteen viimeinen kohta jäi kokonaan tyhjäksi. (20 oli maksimi.) Omasta mielestäni sen pitäisi mennä läpi, mutta kyseisen aineen vastuuopettaja on aika eksentrinen. Proffalla on tapana saada ihmeellisiä "kohtauksia". Kesken kokeen hän paukahti luokkaan, alkoi melkein kiljua lisäohjeita ja paiskoa tavaroita. Ja hän on siis ilmeisesti Euroopassa ihan tunnettu EU-kilpailuoikeuden tutkija. Vissiin pitää olla vähän hullu, että pääsee professoriksi.

Huomenna klo 9.30 on viimeinen koe ja alan tässä ihan kohta lukea siihen. Alan tulla siihen tulokseen, että pitäisi vaan kerrata vähän vähemmän ja tentit menisivät paremmin - viime viikollakin olin sairaan hyvä siinä tentissä, johon olin lukenut noin 75 % alueesta ja senkin huonosti, kun taas toinen tentti meni niin ja näin, vaikka osasin melkein kaiken ulkoa.

Sunnuntaibrunssi

Koekertauksesta masentuneina kävimme eilen kavereiden kanssa brunssilla. Löysimme paikan tältä sivulta, jotka on saatavilla englanniksi. Paikkojen arviot löytyvät tosin vain ranskaksi, onneksi annetut tähdet ovat universaali kieli.

Valitsimme sivustolta Tropic Cafén ihan Pariisin keskustasta (66, Rue des Lombards), Chatêlelta. Paikka on pieni mutta viihtyisä, ja brunssin valikoima oli ihan riittävän laaja. Brunssikulttuuri taitaa olla täällä Ranskassa erilainen kuin Suomessa, ruokalajit olivat vähän lähempänä lounasta kuin aamiaista. Mysli oli saneerattu, kun taas kanankoipia löytyi.

 

 

Söin couscous-salaattia, munakokkelia, juustoja viikunahillon kanssa, jogurttia ja itsetehtyä hedelmäsalaattia, tomaatteja yrttikastikkeella sekä lettuja nutellalla. Ainakin. Tavoite tosin olikin syödä koko päivän tarpeiksi.

Ainoa miinus oli, että Pariisissa brunssit ja muut aamupalasetit ovat aika kalliita. Tämäkin kustansi 23 euroa. Jos vertaa, että tosi hyvän lounaan (alkupala + pääruoka tai pääruoka + jälkiruoka) voi löytää 12 eurolla, täällä patonkipääkaupungissa kannattaa satsata mieluummin päivän muihin aterioihin kuin aamupalaan. Uunituoreen croissantin saa boulangeriesta noin eurolla, eikä se petä koskaan.

Kotikolo

Kello on nyt neljä, enkä ole lukenut tänään sivuakaan koemateriaalia. Tämähän on vähän kuin pääsykoeaikoina, jäätävä morkkis.

No, joka tapauksessa lupasin kuvallisen postauksen pikkuruisesta asunnosta, jossa nyt asun. Aloitan hyvillä puolilla. Asunto sijaitsee hienolla alueella ja sen ikkunasta näkyy Eiffel-torni. Tämä "näkyy" ei tässä kohtaa tarkoita, että jos varvistan toisella jalalla ja käännän päätä niin, että niskat melkein nyrjähtävät, voin nähdä vilauksen tornin huipusta - pikemminkin torni on ainut juttu, mikä ikkunasta ylipäätään näkyy.

Kun sanoin, että asunto on "pieni", en nyt tarkoita 25-neliöistä, hulppeaa yksiötä. (Huomaatteko, käsitykseni pienestä asunnosta on puolittunut vain muutaman kuukauden aikana.) Tämä luukku on ehkä noin 10 neliötä, pienempi kuin keskimääräiset hotellihuoneet.

Kyllä, se on mahdollista. Täällä ei nimittäin ole kylpyhuonetta ollenkaan. Suihku on keittiössä, ja wc sijaitsee suihkun sisällä. Tämä tekee suihkussakäynnistä helpompaa, kun pöntön päällä pystyy pitämään shampoita ja muita, eivätkä ne putoile koko ajan maahan.

Portaat, jotka kuvissa näkyvät, johtavat parvelle. Lisäksi kuvassa olevan sohvan saa avattua sängyksi. Vaihtelemme kämppiksen kanssa, kumpi nukkuu kummassa. Parvi on aika mukava nukuttava, patjalla on paljon tilaa ja siellä on erillinen lamppu ja katkaisija. Näin toinen voi esimerkiksi lukea (kirjaa! ei koulujuttuja), kun toinen nukkuu.

Asuntomme vieressä on jaettu terassi, jolta on ihan huikea näkymä.

Alempi kuva on otettu yhdeltä yöllä. Eiffel-torniin sytytetään nimittäin kuudelta vähän kellertävät valot, ja tasatunnein torni vilkkuu viiden minuutin ajan, ja tällöin perusvalot palavat myös. Torni onkin magein yhdeltä yöllä, kun kellertävät valot sammuvat, ja ainoastaan vilkkuvat valot näkyvät. En edes tiennyt tätä, ennen kuin muutin tänne 16. kaupunginosaan. Hihii.

Meitsi on täällä taas!

Saavuin Pariisiin takaisin jo sunnuntaina, mutta olen ikävästi laiminlyönyt bloggausvelvoitteitani. Tässä vaiheessa koelukeminen ottaa kuitenkin jo siinä määrin aivoon, että yleinen velvollisuudentunto ja risto reippaus vähenee, eli uhraan ajatuksenvirran kirjoittamiselle hiukan aikaa.

Minulla on yksi koe takana ja kolme edessä.

Kansainvälinen yksityisoikeus, se käsittämätön lainvalinta-aine, jota varten piti lukea 1800-luvulta olevia oikeustapauksia, oli tänään. Koe oli suullinen. Ensimmäinen aiheeni oli aikamoinen jackpot - jos pitäisi mainita yksi asia, jonka osasin kaikista huonoimmin, se oli kyllä varmaan tämä, eli rajoitetusti oikeustoimikelpoisten suojelu kansainvälisessä tilanteessa. Eikö kuulostakin hirveän mielenkiintoiselta? Kaiken kukkuraksi taisin heittää väärän siviililain pykälänumeron peliin. (2 tai 3, kuka noita nyt niin haukkana seuraa.) Onneksi pääsin vähän kokeeseen messiin kun opettaja vähän kyseli, ja vaikken ihan kaikkeen kysyttyyn osannutkaan vastata, toisen aiheen osasin selittää niin, ettei lisäkysymyksiä enää tullut. Homma siis kunnialla kotiin, vaikka vähän huono tuuri sattuikin.

Huomenna on immateriaalioikeus, johon kertaamisen aloitin tänään kolmelta. Alkuperäisenä tavoitteena oli lukea tänään 180 sivua ja huomenna 20. Tällä hetkellä takana on 50 sivua, joten tavoitteesta taidetaan jäädä. Onneksi osaan tätä ainetta ihan kohtuullisesti jo valmiiksi, joten menen ainakin yrittämään huomenna. (Tämä on vain 4 opintopisteen tentti, kun taas kv-yksityisoikeus oli 8. Tällä perusteella priorisoin opiskeluun käytetyn ajankin.)

Ensi viikolla vuorossa on EU-kilpailuoikeus ja business law, joista jälkimmäisen kyllä jätän varmaan väliin, ainakin mikäli immateriaalioikeus tuntuu menevän hyvin. Business law'ta olen laiminlyönyt sen alkamisesta lähtien, ja lähtötasoni Englannin ja Yhdysvaltain kauppaoikeuden alalla on pyöreä nolla. Lisäksi EU-kilpailuoikeudesta saa 8 opintopistettä ja business law:sta 4. Toisaalta business law on viimeinen kokeeni, eli jos tunnen olevani elämäni tunnossa kilpailuoikeuden kokeen jälkeen, ehkä raivotan luentomuistiinpanoja hirveällä tahdilla vuorokauden ja kokeilen sitä kuitenkin.

Pahoittelen tätä kuvatonta ajatuksenvirta-postausta. Lupaan viikonloppuna tehdä kuvallisen postauksen kämpästä, jossa nyt asun.

Viimeinen ilta

Aika haikeaa! Viimeinen ilta Pariisin-kodissa on käsillä. Kun tulen tammikuussa pariksi viikoksi tekemään kokeita, asun air bnb:stä bongatussa toisessa kämpässä.

Olen pakkaillut matkalaukkua valmiiksi ja ihmetellyt, mitä ihmettä olen oikein ehtinyt ostaa neljässä kuukaudessa, kun se on niin täynnä. Kyllä, se oli täynnä jo tullessani - mutta olen jakanut tavaroitani kuljetettavaksi Suomeen kaikille täällä marras- joulukuussa olleille vierailleni. JA jätin noin 10 kiloa tavaraa kaverille, jonka kämppä pysyy joulun yli. Tässä tilanteessa vähän lohduttaa, että laukussa ovat myös kaikki hankkimani joululahjat, mitkä tietysti ovat ihan hirveän isoja ja vievät oikeastaan paljon enemmän tilaa kuin itselleni ostamat asiat.

Tämän voivottelun ohella voisin kertoa eilisestä Bal de Droit'sta, paikallisten oikkareiden megabileistä.

Juhla oli jaettu kahteen osaan, alkucocktaileihin ja bileisiin. Me yli-innokkaat erasmukset olimme tietysti ostaneet lipun molempiin. Juhlapaikka oli iso tila hiukan Pariisin ulkopuolella, ja sinne oli järjestetty bussikuljetus lähimmältä metroasemalta. Ruokatarjoilut olivat mahtavat: Alkuun suolaisia cocktail-paloja, joista en saanut kuvia, koska en ehtinyt niiden syömiseltä hapuilla kameraani, ja jälkiruoaksi macaron-leivoksia, pieniä juustokakkuja ja Häagen-Dazs -jätskiä.

Maistui.

Myöhemmin juhlapaikka alkoi täyttyä ja bileet pärähtivät käyntiin. Seurasin innoissani, millaisia mekkoja ranskalaiset olivat päällensä pukeneet. Illan dress code oli "hienoin mekko mitä kaapista löytyy", ja muutama olikin valinnut pitkän. Parilla tytöllä oli huiman avonainen selkä. Suurimalla osalla oli kuitenkin musta, puolireiteen ulottuva hihallinen pikkumusta. Yksi espanjalainen erasmus oli myös bongannut "aivan sairaan kauniin tytön", jolla oli ajelemattomat kainalot. Tästä riitti syväluotaavaa sosiologista keskustelua puoleksi illaksi.

Edelleen yli-innokkaina jaksoimme juhlissa aika myöhään - onneksi myös poispäin oli bussikuljetus Gare de Lyonille, mistä hyppäsin yöbussiin ja matkasin kotiin.

Perrrjantai

Khihi. Vaikka merioikeuden esseetä on valmiina vasta viisi sivua (ja tässä tapauksessa "valmiina" tarkoittaa täynnä keltaista huomioväriä tyylillä "muista fiksata tämä kohta") ja muiden kurssien kertaaminen on vasta alussa, en suinkaan suuntaa tänään enää kirjastoon.

Vaan vuoden vikoihin bileisiin. En olekaan ennen ollut juhlissa, joissa on shampanjabuffet.

Koottuja otoksia: Joulu Pariisissa

Kun mulla oli kuun alussa niin paljon vierailijoita, ehdin ottaa varmaan enemmän kuvia kuin kolmena ensimmäisenä kuukautena täällä. Fanitan myös pariisilaista talven aurinkoa, joka on niiiin kaunis. Sitä, tai varmaan valoa ylipäänsä, tulee ikävä sitten 23.1. kun tömähdän lopullisesti Suomen maaperälle.

Eurooppalaisuudesta

Valmistelin tulevaa muuttoa äsken kittaamalla ja maalaamalla seinän, johon olin alkusyksystä tehnyt skraadeja. Tämän (onnistuneen!) amistelun kunniaksi voisin kerrankin herkistellä ja kirjoitella diipimpää settiä kuin yleensä.

Kun kävin fuksivuonna suullista espanjan kurssia (huomaatteko, en valehdellut kun sanoin valitsevani kurssini kuin mikäkin 5-vuotias), Kuubasta kotoisin oleva opettajamme kysyi, pidämmekö itseämme eurooppalaisina. Kun kukaan ei oikein osannut vastata kysymykseen, hän tarkensi, saatammeko vastata vaikka Aasiassa matkaillessamme olevamme Euroopasta, sen sijaan että puhuisimme Suomesta. Kuten voitte arvata, ajatus tuntui kaikista aika vieraalta, mikä yllätti opettajan. Euroopassa tämä kansallisaate-juttu on vahva unionin yhdentymisestä huolimatta.

Täällä Pariisissa muiden erasmusten kanssa olen huomannut, että eurooppalaisuus on kuitenkin ihan oikea juttu. Luulen tosin, että se syntyi oikeasti vasta eurokriisissä. Yhteistä rahayksikköä, hymniä ja lippua pidetään tekijöinä, jotka lisäävät kansan yhteisyyden tunnetta, mutta mä en jotenkin näe niiden vaikutusta. Vähän amerikkalaisesti mä uskon tarinoihin. Niistä yhdysvaltalaisten käsitys Amerikastakin koostuu - legendoihin villistä lännestä, näkemykseen amerikkalaisesta unelmasta. Oikeasti amerikkalaisilla on paljon vähemmän yhteistä kuin eurooppalaisilla, mutta silti ne kokevat olevansa yhtä kansaa. Lippu on vain pala kangasta jos siihen ei liity tunnetta, eikä tunne synny pelkästään tähtilippua tuijottamalla, oli siinä sitten punaisia raitoja tai ei.

Eurokriisi on, paitsi nälkää etelässä ja marmatusta pohjoisessa, myös tarina. Tarinaan liittyy hahmot, jotka ovat tietysti eri jäsenvaltioita - laiskanpulskea kreikkalainen, ahkera mutta vaativa saksalainen, ovia paiskova englantilainen. (Nämä hahmot oikeasti elävät meidän vitseissä, uskokaa pois, saksalaiset ja espanjalaiset eivät todellakaan unohda, mistä ovat.) Nyt kun vielä päästään onnelliseen loppuun ja siihen, miten tuskasta selvittiin, Euroopan versio villistä lännestä on valmis. Sitten vain hyökätään yhdessä auringonlaskuun.

No joo. Toinen asia, joka on aika paljon kirkastunut täällä ollessa, on juuri eurokriisi. Sitä on aika helppo valaista esimerkillä: Olimme "läksiäiskaljalla" viime viikolla ja puhuimme siitä, mitä kukin haluaa tehdä isona. Espanjalainen ja marokkolais-italialainen poika julistivat melkein yhteen ääneen, että he haluavat tulla rikkaiksi. Vasta, kun toinen suomalainen tyttö totesi itse kyllä haluavansa stabiilin toimeentulon ja perushyvän palkan muttei rikkauksia, pojat tarkensivat, että niin siis kyllä sellainen 2 100 - 2 300 euroa hyvin riittäisi. Olin niin hämmentynyt, etten tiennyt mitä sanoa. Tiesin kyllä, että esimerkiksi Suomen mäkkärissä tienaa kolme kertaa sen mitä Espanjan mäkkärissä, mutta jotenkin ero kirkastui tällä "rikkaana tienaisin 2 100 euroa kuussa" -toteamuksella.

Että on tässä vielä tekemistä ennen sitä yhteistä auringonlaskua.